Fronttikolmonen

Haaveilen fronttikolmosesta.

Aloitin lumilautailun kaksi vuotta sitten. Se sattui olemaan vuotta ennen kuin täytin kolmekymmentä, joten olen aika vanha aloittelijaksi. Ensimmäisenä talvena en paljon ehtinyt harjoitella, mutta viime talvena olin rinteessä niin paljon kuin pystyin.

Jokin lumilautailussa on aina kiehtonut. Onneksi vihdoin kokeilin. Ymmärsin, että lumilautailu on paitsi todella vaikeaa, myös aivan mahtavaa. Hitaasti opin perusjuttuja. Ensin kääntymään, sitten kääntymään niin etten samalla hidasta vauhtia. Sellaista käännöstä taidetaan sanoa leikkaavaksi käännökseksi. Ei se tosin vielä aina onnistu. Kevättalvella opettelin ensimmäisiä temppuja, ollieta ja switch satakasikymppistä eli half-cabia. Koska lumilautailu on vaikeaa, lumilautailuhypyt ovat vaikeita.

Fronttikolmonen on lumilautailutemppu, jossa hypätään ja pyörähdetään kerran ympäri ilmassa. Se vaatii taitoa, enemmän kuin minulla on nyt. Mutta se on hieno temppu. Suosikkivideossani Nicolas Müller hyppää valtavan fronttikolmosen kalliolta alas.

Tässä blogissa tarkoitukseni on fiilistellä lumilautailua. Ja samalla kertoa, miten fronttikolmosen opettelu onnistuu. Tai ei onnistu, ei sillä väliä. Tärkeintä on liukua lumisella rinteellä laudan päällä tasapainoillen.

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone