Kausi avattu!

Talven eka reissu vihdoin rinteeseen! Eilen maanantai kaverilipulla Messilässä. Ensimmäisten 100m aikana laskulla kohti hissiä kaaduin neljä kertaa. Sehän palautti heti kirjaimellisesti maan pinnalle: vielä ei voi lähteä mitään tuplakorkkeja vetämään. Mutta sitten jo ekalla pitemmällä laskulla sain taas juonesta kiinni. Kyllä maistuu!

Tänään sitten täräytti parikymmentä senttiä lunta tänne Helsinkiin. Puhdasta puuterinannaa. Päivän aikana töissä lumimyräkkää ikkunan takaa seuratessa alkoi suunnitelma kypsyä: illalla Koffin puistoon kokeilemaan pääseekö siellä laskemaan laudalla. Kyllä muuten pääsee! Mahtava tunnin laskusessio melkein takapihalla. Ilta loppui tähän asti uran parhaaseen komboon: Switch 180 -> hyppyristä kunnon ollie -> 180! Ja tuo normipuolen 180 ihan spontaanisti kertaakaan aiemmin kokeilematta. Lähin sit kotia kun pankki oli näin räjäytetty.

Kaupunki

Lumilautailu ei ole pelkästään lumisten vuorten ja laskettelukeskusten juttu. Kovat laskijat tekevät huikeita temppuja myös kaupungissa. Löysin tubesta ihan mahtavan videon Jeremy Jones-nimiseltä laskijalta. Oudosti sattuu olemaan niin, että on olemassa kaksi eri ammattilumilautailijaa, joilla on tuo sama nimi. Tämä toinen Jeremy Jones vetää ainakin videoiden perusteella pääasiassa streettiä. Ja tekee todella maukkaita juttuja keskellä kaupunkia. Tämä video on ihan timanttia.

Fronttikolmonen

Haaveilen fronttikolmosesta.

Aloitin lumilautailun kaksi vuotta sitten. Se sattui olemaan vuotta ennen kuin täytin kolmekymmentä, joten olen aika vanha aloittelijaksi. Ensimmäisenä talvena en paljon ehtinyt harjoitella, mutta viime talvena olin rinteessä niin paljon kuin pystyin.

Jokin lumilautailussa on aina kiehtonut. Onneksi vihdoin kokeilin. Ymmärsin, että lumilautailu on paitsi todella vaikeaa, myös aivan mahtavaa. Hitaasti opin perusjuttuja. Ensin kääntymään, sitten kääntymään niin etten samalla hidasta vauhtia. Sellaista käännöstä taidetaan sanoa leikkaavaksi käännökseksi. Ei se tosin vielä aina onnistu. Kevättalvella opettelin ensimmäisiä temppuja, ollieta ja switch satakasikymppistä eli half-cabia. Koska lumilautailu on vaikeaa, lumilautailuhypyt ovat vaikeita.

Fronttikolmonen on lumilautailutemppu, jossa hypätään ja pyörähdetään kerran ympäri ilmassa. Se vaatii taitoa, enemmän kuin minulla on nyt. Mutta se on hieno temppu. Suosikkivideossani Nicolas Müller hyppää valtavan fronttikolmosen kalliolta alas.

Tässä blogissa tarkoitukseni on fiilistellä lumilautailua. Ja samalla kertoa, miten fronttikolmosen opettelu onnistuu. Tai ei onnistu, ei sillä väliä. Tärkeintä on liukua lumisella rinteellä laudan päällä tasapainoillen.